Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Nuorisoromaani Afrikasta: Heikki Valpas

Romaani Kalungan, nuoren afrikkalaisen, jännittävistä elämän vaiheista.

KALUNGAN UROTYÖ I

Afrikan sysisynkkä yö oli juuri laskeutunut kesyttömän tienoon ylle. Viidakko oli täynnä yön ääniä. Pienemmät eläimet pakenivat kuullessaan leijonan, eläinten kuninkaan, hirmuisen karjunnan.. Kauempaa kuului toisen leijonan vastaus.

Läheisessä viidakkokylässä nukuttiin. Vain mustat vartijat valvoivat majojensa edessä kuunnellen tarkkaan villin viidakon ääniä. Kylää ympäröivät heikot aitaukset eivät olleet estäneet suurempien kissapetojen hyökkäyksiltä. Olipa joskus villiintynyt elefanttikin saanut kylän asukkaat hirvittävän pelon valtaan. Se oli työntänyt leveällä, mahtavalla otsallaan kylää ympäröivän aidan nurin.

Mustat olivat paenneet pakokauhun vallassa läheiseen viidakkoon. Siellä olevat pedotkin olivat tuntuneet paljon vaarattomammilta kuin kylässä pyörremyrskyn tavoin, silmittömän raivon vallassa sinne tänne törmäilevä elefantti. Aikansa riehuttuaan se oli juossut takaisin viidakkoon. Tankin tavoin se oli jyrännyt kaiken alleen, murskaten heikot majat kuin ne olisivat olleet tulitikkutaloja. Murheellisina mustat katselivat tuhon jälkiä. Afrikkalaisten luonteeseen ei kuitenkaan kuulu murehtia pitkään huomisesta päivästä, niinpä jonkin ajan kuluttua kylä oli entistä ehompi ja asukkaat jälleen oloihinsa tyytyväisiä.

Eräässä majassa nukkui pienehkö musta poika. Käkkäräpää heilui levottomasti puolelta toiselle. Poika, Kalunga nimeltään, oli kovassa kuumeessa. Sen synnyttämä vilun tunne puistatti hänen hentoa ruumistaan. Äiti, Njioni nimeltään, katseli levottomana pojan tuskaista taistelua elämästä ja kuolemasta. Isäkin, Ndege, oli herännyt. Hän rakasti koko sydämestään,niin kuin Njionikin, pikku Kalungaansa. Perhe oli kristitty. Ndege muisteli, mitä heille oli tapahtunut. Tapaus oli vihamielisen kyläyhteisön keskuudessa alituinen puheenaihe.

Kylän ympärillä oli kesytön viidakko, jonka läpi luikerteli leveä joki kuin suuri jättiläiskäärme. Eräänä päivänä Kalunga leikki virran rannalla parhaan kaverinsa, Mzungun, kanssa. Vesi ulottui vain polviin, joten Mzungu kahlasi syvemmälle. Äkkiä rannan tuntumassa ollut uppotukki lähti liikkeelle. Kalunga tiesi heti, että hänen toverinsa oli vaarassa ja huusi varoituksen: -Mzungu, varo! Poika kääntyi katsomaan ja huomasi vaarallisen krokodiilin aivan lähellä. Peloissaan hän kahlasi rantaa kohti, mutta ennen kuin hän ehti sinne asti, peto tarttui häntä käteen ja alkoi vetää syvyyteen.

Omaa turvallisuuttaan ajattelematta Kalunga tarttui Mzungua toisesta kädestä ja veti voimakkaasti. Peto päästi otteensa Mzungusta ja hyökkäsi Kalungan kimppuun. Kuin ihmeen kautta tämän onnistui raahata raadeltu toverinsa rantaan ja kantaa turvaan. Joku kyläläisistä oli huomannut tapahtuman ja pian pursui majoista väkeä paikalle.Kylän noita katsoi ilkeästi mustia, jotka kantoivat pahasti loukkaantunutta Mzungua. Poika kiidätettiin nopeasti läheiselle viidakkoklinikalle. Se sijaitsi aidan tuntumassa lähetysaseman vieressä. Sinne hän jäi kokeneitten lääkäreitten käsiin.

Mzungun isä, kylänpäällikkö, komea, monissa sodissa harjaantunut ja kouluuntunut musta mies kävi ensin katsomassa pahasti raadeltua poikaansa ja kiirehti sitten Kalungan luo. Hän sulki tämän syliinsä. Afrikkalainen soturi, niin kuin monissa heimotaisteluissa karaistunut päällikkökin oli, pitää yleensä tunteensa kurissa. Päällikkö piti kuitenkin niin paljon pienestä pojastaan, että hän oli selvästi liikuttunut Kalungaa kiittäessään.
- Sinä olet rohkea,nuori soturi. Me pidämme juhlat sinun kunniaksesi, sanoi päällikkö. - En minä ole rohkea, olen pelokas, Kalunga sanoi. - Jeesus auttoi, hän jatkoi soperrellen. - Miksi sinä autoit, petohan olisi voinut syödä sinut? päällikkö kysyi. - Minä ajattelin: - Mzungu on minun paras ystäväni, eikä hän ole vielä uskossa Jeesukseen. Minä olen uskossa ja pääsen taivaaseen, ajattelin, ja niin minä uskalsin mennä ja auttaa, Kalunga kertoi. - Sinä olet joka tapauksessa rohkea poika ja me pidämme juhlan sinun kunniaksesi, päällikkö sanoi arvokkaasti.

Kertomus jatkuu!


©2017 layout206 - suntuubi.com