Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Otteita Bangladeshin päiväkirjasta II

Matkalla faridpurin Lastenkotiin

Jouduimme välillä ylittämään lautalla mahtavan Padma virran, joka tulviessaan saattaa  olla yli 8 kilometrin levyinen. Virran voimaa voidaan silloin verrata Amazon-virtaan. Lähestyessämme lauttapaikkaa, ennen Faridpurin kaupunkia, liikenteen vauhti vain kasvoi.   Faridpur, Helsingin kokoinen kaupunki on todellinen riksakaupunki. Kuljettajat polkevat vinhaa vauhtia ja ohjaavat pyöriään vähänkin avoimeksi jääneeseen tilaan liikenteen solinassa. Melu on valtava. Autoilijat töötöttelevät ajokkiensa torvia sen kun ehtivät, ja länsimaiseen liikenteeseen tottuneet pitelivät korviaan. Tuollainen moninaisten äänien konsertti tuo mieleen aloittelevien torventoitottajien ensimmäiset harjoitukset, jolloin jokainen rääkkää soitintaan sen kuin ehtii. Mitään musiikillista nautintoa se ei tuo. Ollaanpahan idässä.

Hindut käyttävät alkoholia ja huumeita saadakseen aikaan oikean "fiiliksen". Tätä kirjoittaessani ulkoa kuuluu hindujen pakanallinen tanssi ja demoniset huudot. Heillä on ennen joulua lyhyt juhla-aika, jonka aikana kaikin tavoin palvellaan käsintehtyjä epäjumalankuvia. Juhliensa aikana heillä on tapana pudottaa kauniisti koristellut jumalankuvansa sillalta virtaan. Hinduilla on lukematon määrä jumalia. Länsikulttuuriin  on pesiytynyt Suomessakin hyvin tunnetut jooga ja transsendenttinen mietiskely, TM, Ne kuuluvat hindujen uskonnollisiin palvontamenoihin.

Muslimien ramadan-juhla on jo kestänyt joitakin viikkoja. Silloin palvellaan Allahia rukousten, puheitten ja musiikin avulla. Muslimit palvelevat yhtä jumalaa aivan niin kuin uskonnolliset juutalaiset. Ramadan kestää joulukuun 17:een päivään, jonka jälkeen on kolmen päivän ajan suuret juhlat. Ramadanin aikana muslimit eivät syö eivätkä juo päivällä, mutta illalla ja yöllä mässäillään senkin edestä. He nimittäin uskovat, että Allah ei silloin näe.


  

Saavumme tyttökotiin. Kodin edessä kaksoisportista vasemmalle on pieni lampi. Siitä bengalit kalastavat. Portinvartija huomaa tulomme ja avaa portit selkosen selälleen. Eteemme avautuu näky, joka on meille tuttu viime käynniltämme.Sami tuuttaa auton torvea ja portinvartija avaa portit selkoselälleen. Eteemme avautuu viime käynniltämme tuttu näky. Sami ajaa auton pihanurmikolle ja  Anne, Samin vaimo ja tyttökodin johtaja, on meitä vastassa lasten ja heidän hoitajiensa eli aijojen kanssa. Hetkessä olemme tyttöjen piirittämiä.  Joku pienistä tytöistä ojentaa herttaisesti hymyillen Elville ja minulle kukat ja kaulassa kannettavan riipuksen.  Ilo on ylimmillään.  Voimme vain todeta, että meitä on todella odotettu.  Se tuo lämpöisen tunteen miehiseen olemukseeni.  Kymmeniä ja taas kymmeniä käsiä ojentuu meitä kohden tervehdykseen ja tartumme niihin onnellisina.  Hymy on meillä kaikilla herkässä ja kun se ei edes maksa mitään, mutta antaa niin paljon lämpöä sille, jolle se on kohdistettu.  Vaikuttaa siltä, että meiltä karkeatekoisilta suomalaisilta hymy on usein hukassa, jopa uskoviltakin.
Olen matkasta väsynyt ja levähdän hetken.
Väsyttää, ihmekö tuo. Kyllä se jossakin tuntuu, kun aikaerot huomioon ottaen matkamme oli jo kestänyt noin kolmekymmentä tuntia. Emme olleet saaneet nukuttua siihen hetkeen mennessä montakaan tiimaa. No, tärkeintä on, että olemme nyt kutsumuksemme maassa, Bangladeshissa, rakkaittemme parissa. Silloin, kun minä poloinen väsyneenä painan pääni pielukselle, niin jo alta aikayksikön liitelen uneliaitten maassa. Ei siinä olotilassa voi seurata, mitä toinen tekee. Eiköhän hänkin kohta uuvahda...


En taida, Päiväkirjani, jaksaa tällä kertaa enempää, joten hyvää yötä!

Jatkuu


©2017 layout206 - suntuubi.com