Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

TAISTELUMME III

Anteeksiantamus

On ihmisiä, jotka pyrkivät antamaan sellaisen vaikutelman, että he antavat anteeksi, mutta kantavat kuitenkin sisimmässään anteeksiantamatonta mieltä hautaan saakka. Julman, kovan ja rakkaudettoman lapsuuden muisto jäytää anteeksiantamuksen juuria. Vaikka vanhemmat ovat saattaneet olla jo kauan haudassa, anteeksiantamattomuus kuitenkin kalvaa jatkuvasti mieltä. Olisi ehkä halua vapautua katkeruudesta, mutta miten. Vastausta ei löydy ennenkuin sydän nöyrtyy etsimään Jumalalta vastausta. Sydämen kylmyyttä ja anteeksiantamattomuutta seuraa aina sen hedelmä, joka on katkeruus. Ja katkeruus jäytää ympäristöään kuin syöpä. Kysyn usein sielunhoitotilanteessa: - Elätkö anteeksiantamuksessa? Saan usein vastauksen: - Kyllä minä annan anteeksi, mutta ... Keskustelun aikana henkilö purkaa jatkuvasti katkeruuden sappea. Moni katkeruuden kohteena oleva henkilö vilahtaa esiin keskustelussa: - Miksi minulla on niin kovin raskasta, vaikka rukoilen paljon ja luen Jumalan sanaa. Minua niin harmittaa, kun kukaan ei minua ymmärrä eikä anna minulle mitään arvoa. Miksi Jumala rankaisee minua näin kovasti? Minusta tuntuu siltä kuin Jumala olisi minut hyljännyt.

Löydätkö, lukija, oman tilanteesi edellä olevasta? Jos olet katkera,se johtuu siitä, että kieltäydyt kunnioittamasta sitä henkilöä, joka on haavoittanut sinua sanoillaan tai teoillaan. Sinä kieltäydyt antamasta anteeksi ja siksi et itsekään koe saaneesi anteeksi. Jos jäyhät alituisesti toisten tekemisiä ja tekemättä jättämisiä kuin purukumia, olet aina onneton. Jäät lopuksi ikääsi yksinäiseksi, sillä harva ihminen haluaa olla sellaisen ystävä, joka alituisesti kalvaa puheillaan jotakin.

Luin vanhasta mummosta, joka asui maassa, jossa oli ateistinen hallitus. Mummo karkoitti ilkeydellään ja pahoilla puheillaan luotaan kaikki. Hänen mielestään muut ihmiset olivat syyllisiä hänen kurjuuteensa, ei hän itse. Kerran hän sai kuulla sanoman Jeesuksesta, joka rakasti niin paljon meitä syntisiä, että antoi itsensä uhriksi meidän edestämme.
Sanoma vaikutti mummoon niin syvästi, että hän antoi elämänsä Jeesukselle. Vanhus koki ensimmäisen kerran elämässään, että häntä rakastettiin ja hänkin kykeni rakastamaan ja ottamaan rakkautta vastaan.
Mummon kääntymys oli niin aito ja todellinen, että ne, jotka olivat seuranneet hänen aikaisempaa elämäänsä, eivät olleet uskoa silmiään eivätkä korviaan. Vanhus meni kylässä talo talolta ja pyysi anteeksi pahuuttaan ja ilkeyttään. Hän oli hankkinut paljon vihamiehiä, mutta nämäkin sulivat sydämissään ja antoivat anteeksi, kun mummo sitä sydämestään pyysi.

Mummosta oli nyt tullut uusi luomus, kaikki se mikä oli hänen vanhaa elämäänsä oli kadonnut ja hän oli muuttunut lempeäksi. Ilkeiden puheiden sijasta hän kiitti lähimmäisiään ja teki kaikille hyvää. Kun mummo kuoli, moni oli antautunut hänen kauttaan Elämän Herralle.

Kylän asukkaat surivat syvästi hänen poismenoaan. Mummon muuttunut elämä oli esimerkki siitä, mitä merkitsee, kun antaa ehdoitta elämänsä Jumalan käsiin.

Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. 16. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. 17. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti. 1.Joh.2: 15
Syntien anteeksi saamisen vastaan ottamiseen ei sinulla ole yhtään ansiota. Kaikki on jumalan sulaa armoa.Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä. 1. Joh. 1: 8 - 10

©2017 layout206 - suntuubi.com